Suomessa on valtava määrä työttömiä ja valtava määrä tekemätöntä työtä. Osa kansalaisista turtuu television ja keskioluen himmentäminä, toinen osa kärsii mielenterveysongelmista kestämättömän työtaakan ja vastuun alla. Toisilla on liikaa aikaa, toisilla liikaa työtä. Miten tämä on mahdollista? Miksi tarpeet eivät kohtaa?
Ministeri Alho esittää (Helsingin Sanomat 12.2.) ongelmaan eräänä ratkaisuna tukea yrityksille, jotka palvelevat kotitalouksia. Ratkaisu on selkeää jatkumoa politiikalle, joka on saattanut meidät jo nyt kuilun partaalle. Byrokratian lisäämisellä on kieltämättä työllistävä vaikutus, mutta kokonaisuuden kannalta paperisota ei juurikaan ole tuottavampaa kuin televison katselu. Itse katson mielummin televisiota.
Kotitalouksilla on merkittävä mahdollisuus työllistää ihmisiä osapäiväisesti ja jaksoittain remonteissa, kotitöissä ja lastenhoidossa. Monet kotitalouksista työllistävät jo nyt, mutta huonolla omallatunnolla ja yhteiskunnan kustannuksella. Pimeä raha on usein taloudellisesti ainoa mahdollisuus palkata lastenhoitaja muutamaksi tunniksi tai remonttimies muutamaksi viikoksi. Se on sairasta ja heikentää yhteiskunnan moraalista selkärankaa.
Miksi lääkärille on kannattavampaa kantaa tiiliä omakotitalonsa rakennustyömaalla kuin tehdä ohitusleikkauksia?
15 000 markkaa kuussa ansaitseva henkilö saa käteensä noin 8300 markkaa verojen jälkeen. Kuvitellaan, että hän palkkaa kahdeksi viikoksi remonttimihen, joka haluaa 100 markkaa tunnilta. Sivukuluja, kuten vakuutus- ja eläkemaksuja joutuu maksamaan 24 markkaa tunnilta. Siten 80 tuntia remonttia maksaa 9900 markkaa, josta remonttimies saa käteensä 4400 markkaa.
Kun sama 4400 markkaa maksetaan pimeästi tulee remontti 5500 markkaa halvemmaksi. Lisäksi remonttimies saattaa nauttia työttömyyskorvausta, joten myös hän saa enemmän käteen. Työn teettäjä ja tekijä hyötyvät molemmat tuhansia markkoja teettäessään työn pimeänä.
Kun vielä huomioimme, että työn teettäjä joutuu maksamaan vuokransa ja ruokansa normaaliin tapaan, niin hän joutuu käytännössä elämään säästöbudjetilla puoli vuotta työllistääkseen jonkun kahdeksi viikoksi. Suhde on kestämätön ja esimerkiksi lastenhoidossa mahdoton.
Vaihtoehtoisesti henkilö voi tehdä remontin itse. Hänellä menee siihen ammattitaidottomuuden vuoksi kolme viikkoa. Nettoansioiden menetys on 5900 markkaa eli remontii tulee jonkin verran kalliimmaksi kuin pimeästi maksaen. Näin remontti tulee tehtyä rehellisesti, mutta yhteiskunta maksaa ilman työtä jääneelle remonttimiehelle työttömyyskorvauksen. Samalla remontin tekijä jää pois tuottavasta työstään ja heikentää kansantaloutta kolmen viikon työpanoksella. Kokonaisuuden kannalta tämäkään ei ole suositeltavaa.
Työllistämistä voi myös palkita. Täydellinen verovähennysoikeus maksetuista palkoista ja sosiaalikuluista tekee rehellisen työllistämisen paitsi mahdolliseksi, jopa kannattavaksi! Ministerikin ymmärtää mitä seuraa, kun työllistäminen muuttuu kannattavaksi.
Kun samainen henkilö teettää remontin vähennysoikeudella se maksaa hänelle edelleen 9900 mk, mutta säästö veroissa on 4500 markkaa eli todellinen kustannus on 5400 markkaa.
Vapautusta sivukuluista ei kuitenkaan voi esittää, koska silloin olisi halvempaa maksaa palkkoja yksityishenkilönä kuin yrityksenä, mikä väistämättä johtaisi väärinkäytöksiin. Toisaalta sivukuluja yleisesti pienentämällä tulisi työllistäminen kuitenkin edullisemmaksi paitsi yrityksille, myös pienituloisille.
Mikäli tulot ovat suuremmat muuttuu työllistäminen täyden verovähennysoikeuden kaavalla yhä kannattavammaksi, mikä nopeasti ajateltuna saattaa kuullostaa epädemokraattiselta. Mutta eikö juuri rikkaita haluta verottaa yhä enemmän? Eikö yhä useampi veromarkka kulu työttömyyskorvauksiin? Miksi hyvätuloiset eivät saisi työllistää?
Työllistämisestä on tehtävä kannattavaa ja annettava parempiosaisten maksaa vapaaehtoisesti enemmän. Yhteiskunta säästää työttömyyden kustannukset ja ihmisten energia siirtyy television ja keskiolutbaarien valtapiiristä tuottavaan , yhteistä hyvinvointiamme, kansallivarallisuuttamme ja lastemme kehitystä edistävään suuntaan. Kaikki hyötyvät ja se, jos mikä, on tervettä!
Teksti on aikaisemmin julkaistu nuorsuomalaisessa Live-lehdessä 1997.
Please, send any comments to Severi@mad.fi