Olen ollut koko elämäni yrittäjä, 20-vuotiaasta jo 34 vuotta. Jo silloin 80-luvulla minua ja nuoria yhtiökumppaneitani häiritsi sana yrittäjä. Puhuimmekin yleensä firmasta tai yhtiöstä, emme koskaan yrityksestä. Emme me yrittäneet mitään, vaan teimme ohjelmistobisnestä.
En ole ainoa, jota tuo sana ”yrittäjä” häiritsee, suorastaan masentaa. En minä mitään yritä, minä teen asioita, eivätkä ne yleensä jää yrityksiksi – joskus voi toki niinkin käydä. Kauppias myy eikä vain yritä myydä. Seppä takoo eikä yritä takoa. Emme ole yrittäjiä!
Yritys sanana sisältää epäonnistumisen, muuten se olisi onnistuminen. ”Suomen leijonat yrittivät parhaansa” tarkoittaa, että he hävisivät, vai mitä?Toki vaikkapa korkeushypyssä on yrityksiä ja onnistumisia, siinä lajissa yritetään kunnes lopulta epäonnistutaan. ”Liisalla on yritys”, ”Pekka yrittää”, ”Taavi on yrittäjä” tai ”Tainan yritys”. Alkaa säälittää – ei kuulosta hyvältä. Mutta mikä kuulostaisi?
Mitä me sitten teemme, jos emme yritä? Kysymys sisälsi vastauksen: Me teemme! Me myymme, valmistamme, hoidamme, koulutamme, ohjelmoimme, leivomme, kaivamme, lennämme ja niin edelleen – Siis TEEMME asioita! Olemme siis TEKIJÖITÄ!
Jos yrittäjä on tekijä, niin mikä on yritys? Yritys on tietenkin tekomo, ihan kuten kutomo, hautomo tai huoltamo. Paikka, jossa tehdään.
Jos pääsen kansanedustajaksi, niin lupaan tehdä aloitteen yrittäjä-sanan muuttamisesta virallisesti sanaksi tekijä ja yrityksen tekomoksi.
Ei Suomen Yrittäjät, vaan Suomen Tekijät; Ei Helsingin Yrittäjät, vaan Helsingin Tekijät (sitähän me olemme).
Ei yritetä, vaan tehdään yhdessä! Eläköön Suomen Tekijät!
Teksti on kirjoitettu alunperin kolumniksi Helsingin yrittäjien www-sivuille Eduskuntavaalien 2019 yhteydessä.
Please, send any comments to Severi@mad.fi