Rakennusalalla törmää usein vertauksiin autoteollisuuden kanssa. Etenkin tietomallisuunnittelussa vertaus on yleinen. Vertailukohde on kuitenkin huono, sillä autoja tehdään – tai tehtiin – tuhansia ja tuhansia samanlaisia. Rakennusalalla sarjat ovat lyhyempiä – yleensä sarjan pituus on yksi.
Joissakin rakennuksen komponenteissa päästään pidempiin sarjoihin. Betonielementtejä saattaa olla useita samanlaisia, ikkunoita jopa kymmeniä ja ovia jopa satoja. Ikkunoiden ja ovien suhteen sarja usein jatkuu myös muihin rakennuksiin.
Hyvä näin, sillä ympäristö, jossa olisi samanlaisia paikan huomioimattomia rakennuksia olisi vastenmielinen ja ahdistava. Rakennuksen tarkoitus ei ole tarjota vain suojaa ja lämpöä, vaan myös miellyttävä ympäristö ja kokemus omasta yksilöllisyydestä.
Yksilöllisyyden kokemisen tarpeen on nyttemmin ymmärtänyt myös autoteollisuus ja oman autonsa voikin räätälöidä jo ennen sen tilaamista. Autotehtaassakin sarjanpituudeksi on muodostumassa yksi.
Nykyaikaisen tietotekniikan ja robotiikan aikana ei pidempiin sarjoihin ole todellista tarvetta missään teollisuudessa. Tulevaisuus on yhä enemmän "on demand" eli tuote tuotetaan asiakkaan tarpeeseen.
Rakentaminen on kehittynyt huimasti kymmenen vuoden aikana. Asenne rakennusteollisuuteen on muuttunut ammattimaisemmaksi ja on ymmärretty, että myös rakennusala voi olla seksikkäästi hi-tech-ala. Kulttuurimuutos on kuitenkin aina hidas ja vaatii usein kokonaisen sukupolven.
Rakentamisen ongelma on edelleen käsityövaltaisuus. Puutteellisen suunnittelun ja esivalmistuksen vuoksi joudutaan rakennuksen osia valmistamaan, korjaamaan ja muuttamaan työmaalla, mikä on kallista, aikaa vievää ja ennustamatonta.
Myös tiedonkulku suunnittelijoiden välillä ja edelleen työmaan kanssa on vajavaista. Pää ei tiedä mitä kädet tekevät ja kädet eivät tiedä mitä pää ajattelee. Tästä aiheutuu lisää muutoksia, sekaannuksia ja turhaa työtä.
Nykyisillä järjestelmillä ei vielä vertailla eri suunnitteluvaihtoehtojen aiheuttamia kokonaiskustannuksia rakentamisessa – elinkaaresta puhumattakaan. Ensin tehdään suunnitelma, jonka rakennuskustannukset arvioidaan. Jos kustannukset ovat liian suuret, niin suunnitelmaa muutetaan. Toiminta on reaktiivista ja korjaavaa, kun sen pitäisi olla proaktiivista ja ohjaavaa.
BIM-mallin avulla ei ainoastaan pyritä yhteen yhtenäiseen suunnitelmaan rakennuksesta – suunnitelmaan, jossa on kaikkien osapuolien rakennuksen toteuttamiseen tarvitsema tieto. BIM-mallista saadaan myös tieto rakennuksen esittämiseksi myynti- tai vastaavissa tarkoituksissa.
Jo tämä yhdenmukainen totuus rakennuksen todellisuudesta on riittävä peruste BIM-mallin käyttämiseen. Mutta vielä suurempi arvo rakennusvaiheessa saadaan kun suunnitelman kustannuksen voidaan arvioida tarkasti ja malli linkitetään aikataulu- eli projektinhallintaohjelmistoon.
BIM-mallin arvo kasvaa vielä enemmän kun katsotaan tulevaisuuteen. Energia-analyysiohjelmilla voidaan laskea rakennuksen energiankäyttö ilmaston, vuodenajat ja käytön huomioiden.
BIM-malli elää myös rakentamisen jälkeen. Toteutuksen mukaiseksi päivitetty malli muuttuu ylläpitomalliksi. Ylläpitomalli tietää mistä rakennus on rakennettu. Sen avulla hallitaan rakennusosien ja laitteiden ylläpitoa ja huoltoa. Ylläpitomalli on n-ulotteinen dokumentaatio rakennuksesta – dokumentaatio, josta voidaan tuottaa tarpeen mukaan raportteja erilaisiin tarkoituksiin.
Ylläpitomallin avulla voidaan fyysisen rakennuksen lisäksi hallita kalusteita, ihmisiä, vuokralaisia ja se voidaan edelleen liittää toiminnanohjausjärjestelmiin.
Viimeisen kerran BIM-mallia tarvitaan kun rakennus puretaan. Mallista löytyy tieto käytetyistä materiaaleista, joista osa – toivottavasti suuri – voidaan kierrättää. Lopulta malli voidaan arkistoida virtuaaliseen museoon, jossa ihmiset voivat liikkua maisemassa, jota enää silloin ei ole. He voivat nähdä millainen rakennus oli kun se oli uusi ja millaiseksi se vuosien kuluessa muuttui.
Suomessa on BIM-ajattelun edut huomattu ja sittemmin myös todennettu. Suomalainen rakennusala on siirtymässä leveällä rintamalla BIM-maailmaan. Ehkä merkittävin yksittäinen virstanpylväs etenemisessä on Senaatin syksyllä 2007 asettama vaatimus kaikkien suunnitelmien tuottamisesta tietomallimuodossa.
Suomen suurimpana ja yhtenä Euroopan suurimmista kiinteistöjen omistajista Senaatti käytännössä määrittelee standardin. Nyt standardi on IFC-muotoinen tiedosto, jonka kestävyyttä ajassa varmistetaan suunnitteluohjelmistojen omissa tiedostomuodoissaan olevilla tiedostoilla.
Suomi on nopeasti ja voimakkaasti siirtymässä BIM-aikaan. BIM-suunnittelun on jo nyt todistettu maksavan itsensä ja olevan siis taloudellisesti kannattavaa, mutta edessä on vielä mallipalvelimen ja rajattomien ulottuvuuksien – uljas uusi aika.
Teksti on kirjoitettu alunperin kolumniksi Etelä-Korealaiseen rakennuslehteen. Sittemmin se on julkaistu ArchiMAD-lehdessä 1/2009 ja Arkkitehtiuutisissa 12/2008.
Please, send any comments to Severi@mad.fi